Kuulin juuri seuraavanlaisen lauseen: Sä olet yhtä syytön mun mielipahaani kuin Hitler juutalaisten kuolemaan. Oli muuten ihan kohtuukivasti sanottu. Tykkäsin. Varsinkin kun lauseen aiheutti se etten onnitellut sen lausujaa hevosen onnistuneesta koelähdöstä. Kyllä, luit oikein. En onnitellut erästä ihmistä siitä että sen hevonen suoritti hyväksytysti koelähdön. Ihan kivahan se on, jos on kiva hevonen ja realistiset tavoitteet. Faktaa on kuitenkin se, ettei kokeista nyt yleensä sen kummemmin onnitella. Koelähtö..K-O-E-lähtö. Siinä haetaan hevoselle starttilupaa. Vasta se oikeastaan ratkaisee, alatko treenaamaan sitä sun hevostasi täysillä vai et. Jos sulla on jo lähtökättelyssä 15-aikainen hevonen, niin sen pitäisi mennä koe suhteellisen helpolla läpi ilman sen kummempia tuskia. Vilpitön anteeksipyyntöni itsekkyydestäni, siitä etten onnitellut. Musta se hevonen ei vaan ollut koevalmis. Ja kun se kuitenkin meni kokeen läpi, niin startissa olis pitänyt kyllä mennä jo heti jotakuinkin 17-18-vauhteja. Noh, se siitä. Tästä johtuen(joo, saatan olla loukkaantunutkin) ihan rehellistä avautumista sitten multakin, lue tästä kirjoittamaton kirje aiheesta..ollos hyvä: 

________________________________________________________________________________________________

Kiitos suorasta vastauksestasi. Ehkä se oli jo turhankin suoraan vastattu ja asioita kärjistetty aika kovin, mutta hyväksyn sen koska toimin itsekin joskus samalla tavalla. Kun kaikki ahdistaa ja menee vähän vihkoon, on ihanaa purkaa se kiukkunsa johonkin sellaiseen ihmiseen jonka kanssa ei nyt välttämättä päivittäin ole tekemisissä. Tiedän. Pyytäisin sua kuitenkin miettimään seuraavia asioita ja jopa ehkä menemään itseesi siltä varalta että haluaisitkin ottaa jotain takaisin. Mä haluaisin uskoa että sun tekee tän jälkeen mieli tehdä niin. Muista, että elämässä voi olla katkera monestakin asiasta, mutta ne asiat kannattaa varmistaa ennenkuin sen katkeruuden päästää ulos ja loukkaa sillä muita. Muistuttaisin sua siitäkin, että vaikken nyt mikään esihistoriallinen jäänne vielä olekaan, niin oon rehellisesti suhtautunut suhun kuin siskoon, halunnut auttaa vilpittömästi ja jos mun neuvot on tuntuneet pätemiseltä, olen pahoillani. Mä olisin halunnut nähdä teidän oikeasti pärjäävän radalla, se olis ollut NIIIIIN oikein tiedät kyllä keitä kaikkia ajatellen.

Niinkuin jo sanoin edellä, se miksen onnitellut sua kokeesta..kun mä en vaan itse olis ilmoittanut sitä hevosta vielä, musta se ei ollut valmis. Meitä on satoja tekijöitä ja jokainen tekee mielestään oikein. Toisen hyvä on toisen huono. Mä kuitenkin yritin katsoa sitä hevosta valmentajan silmin(mä yleensä katson kaikkien hevosia niin), musta se otti kierroksia korvan väliin ja kengityksestä ja liikkeistä löysin sanottavaa myös vaikken sitä julki tuonutkaan. Oli miten oli, kiinnostavaa olisi ollut nähdä, olisitko saanut hevosen kulkemaan mun neuvoilla, mutta mutta. . .

Toinen asia josta loukkaannuit, oli se että kävin oman hevoseni kanssa siellä teidän perikunnan pihatiellä kääntymässä. Sanoit että menin sinne kyttäämään. En mennyt, mutta senhän sulle sanoinkin. Lähinnä ajattelin että se tuskin haittaa ketään kun paikka on tyhjä, mutta siinäkin olin väärässä. Yritin soittaa sulle muttet vastannut. Niinkuin et yleensäkään vastaa, muutamia kertoja oon koittanut pirautella mut et ole kerinnyt tms. Jos sun mummisi tykkää asiasta kyttyrää, niin herranjumala, anna sille mun numero ja sano että soittaa, voinhan mennä siellä käymäänkin ja selittämään ne hevosen jäljet. Faktaa on kuitenkin se, etten sitä pahalla tehnyt enkä ymmärrä sun reaktiotasi asiaan. Toista kertaa en sinne ole mennyt, eli jos siellä jotain jälkiä on niin musta ne ei ole aiheutuneet. Jos mulla olisi tila joka olisi autio, mä saattaisin olla jopa ihan tyytyväinen että joku siellä kävisi ja perään katselisi, näyttäisi ainakin siltä että on asuttu ja antaisi sen kuvan että on käytössä eikä autiona..ei houkuttelisi ainakaan hiippareita yms.

Kun sun isäsi kuoli, se oli tilanteena melko..hirveä. En ole ikinä joutunut tekemään niin paskamaista puhelua kenellekään, en kuitenkaan niin hyvin sua siinä kohtaa tuntenut(enkä tunne vieläkään), että olisin osannut sun reaktiosi sanoa. Kun lisäksi aiemmin päivällä oltiin vielä puhuttu että teille tuli isäsi kanssa asioista sanomista, se teki puhelusta vielä hirveemmän. Seisoin siinä pimeessä poliisipartion kanssa ja ne antoi mulle tasan kaksi vaihtoehtoa; ne soittaa tai sitten minä. Ajattelin että vastaat varmemmin mulle kuin tuntemattomaan numeroon. Mulla on vittumaisissa tilanteissa taipumus ensin toimia ja vasta myöhemmin käydä asioita läpi. Tän asian kanssa mä en edelleenkään ole saanut mielenrauhaa, osaksi siksi etten tiedä mihin kyseinen ihminen kuoli. Olisinko mä voinut tehdä jotakin toisin? Elvytinkö mä väärin? Miksi just minä? Lupasit ilmoittaa mulle kun saatte kuolinsyyn, mutta ei ole mitään kuulunut.

Odotin siinä niin kauan että isäsi haettiin ruumisautolla ja poliisitkin lähti. Kun ne sitten lähti, menin purukasaan istumaan ja putosin siihen. Mä ulvoin siellä pihassa ääneen ja ajattelin että vittu kun maailma on epäoikeudenmukainen. Mä vannoin itselleni(just oman isäni hautaan laitettuani), että mä autan teitä siskosi kanssa niin pitkälle kun voin, ihan kaikessa. Että mä olen teille sen velkaa. Älä kysy miksi, en tiedä. Mulle tuli vaan sellainen tunne. Se, että mä vannon auttavani jotakuta loppuun asti, se on PALJON vaikka itse sanonkin. Voin käsi sydämellä vannoa, että tulee hetkiä jolloin sullakin sille avulle olisi käyttöä. Vaikka mä en aina mikään ihanneihminen olekaan, niin ainakin mä olen rehellinen ja lojaali, tässä tapauksessa sitäkin loppuun asti. Mä haluaisin nähdä että teillä menee hyvin ja olen varma että pystyisin omalta osaltani edesauttamaan esim. ton hevostelun kanssa. Jos mun apu ei kelpaa, niin en sitä väkisin tyrkytä. 

Kolmas asia mistä sait omien sanojesi mukaan tarpeeksesi, oli mun "rahoilla leveily". Tätä en ymmärrä alkuunkaan. Jos tarkoitat sitä rahaa minkä olen julkisesti hevosiin sanonut menneen, niin kyse ei ole mistään leveilystä vaan lähinnä manaamisesta. Hevostelu on kallista. Niin kallista ettei normaalilla työssä käyvällä ihmisellä ole siihen varaa. Ei myöskään mulla, mutta meillä on nuo hevoset kimpassa, sillä periaatteella että minä teen ja hoidan ja muut rahoittaa. Mä en ole ihminen joka leveilisi yhtään mistään, jos jostain syystä olet käsittänyt niin, olet väärässä. Mä olen ihminen, joka haluaa julkisuutta oikeastaan mahdollisimman vähän. Mulle paras kiitos on se että homma toimii ja se kiitos tulee siitä että muut on tyytyväisiä. Mä en tarvitse mitään kehuja tai ylistyksiä mistään, kiitos silloin tällöin on ihan pirun kova sana. Niinhän mä olen järkännyt aina ne harkkareiden kiitolaukatkin, ja ei sieltä ylimääräisiä kiitoksia ole tullut yhdistyksen puolesta, vaan osallistujilta. Tapahtuma on saatu aina joltiseltaan läpi vaikka hetkittäin sen eteen on saanut vähän potkiakin. Tiedät kyllä.

Enää mä en kuitenkaan niitä laukkoja järjestä. Päätin että jään pois kokonaan koko yhdistyksestä. Siksi, että tolla tyylillä sitä ei saa toimimaan koskaan niinkuin olisi mahdollista toimia. Jos kaikki asiat tehdään aina niinkuin on ennenkin tehty eikä haluta koskaan kokeilla mitään uutta, ei päästä eteenpäin. Tää sama koskee hevosteluakin. Tyylejä on kymmeniä, niistä pitää osata valita just sille tietylle hevoselle just se tietty tyyli. Se oma hevonen pitää tuntea niin hyvin että jo korvien asennosta tietää jos joku on perseellään. Mulla on näitä täällä 5kpl, nyt vasta kun esim. Neiti on ollut tossa vuodesta 2011, mä osaan kertoa sen ongelmat. Meerin "käyttö-ohjeet" on rakentuneet vasta viimeisen vuoden aikana. Se olisi ollut jo kokeessa, tarkoitus oli päästä sinne marraskuun alussa, mutta sepäs otti ja lipesi tarhassa saaden reilun kolme viikkoa lomaa. 

Päätin myös, etten enää ikinä neuvo ketään missään enkä sano mielipidettäni ellei mun neuvoa pyydetä. En myöskään kerro enää omista hevosistani kenellekään, en pyydä keneltäkään apua tms. Jos joka kerta kun sanoo jotain, onnistuu pyllistämään jollekin peruuttamattomasti, niin silloin kannattaa vaan olla hiljaa. Kiittämäyyömyys on maailman palkka, haluttiin me sitä tai ei.

Elämässä yksi tärkeimpiä juttuja on kuitenkin oppia erottamaan oikeat ystävät vääristä. Sä olet ihmisenä varsin mielenkiintoinen, mutta tunnistan sussa samoja piirteitä kuin itsessäni nuorempana; toi piikikkyys. Se on omalla tavallaan ylpeyttä joka on joissain tilanteissa helvetin vaikeaa niellä. Se sun pitää kuitenkin oppia, mennäkses eteenpäin. Ei kaikki mitä sulle sanotaan, ole vittuilua, vaikka se välillä siltä tuntuukin. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, pitääkin olla, mut yksi ihmisen hienoimmista piirteistä on myöskin se että se osaa nöyrtyä oikeassa kohtaa. Ristiriitojakin tulee, mutta ne yleensä johtuu väärinkäsityksistä tai sellaisista oletuksista, jotka tuntuu tosilta ja joita ei vaan tule varmistettua jostain syystä. Meistä kaikista puhutaan myös paljon paskaa. Sallittakoon se niille, joilla niin pikkumainen asenne on, että muiden asiat kiinnostaa omia enemmän. 

Mä pyrin elämään elämäni niin, että pystyn seisomaan tekojeni ja sanojeni takana. Toivoisin tätä muiltakin, mut se vaan ei mene niin, ei varmaan koskaan kaikkien osalta vaikka kuinka rukoilisin. 

Mieti asioita kuitenkin vielä..jos tuut siihen tulokseen että mun sanomisissa saattaa olla jotain perää ja että meni itse kultakin hiukan yli, tiedät kyllä miten mut saa kiinni. Mä en kanna kaunaa tai harrasta paskan puhumista selän takana. Musta on ihan typerää tuomita ihmisiä sattuneiden asioiden valossa tai tuntea katkeruutta loppuelämänsä ajan jostakin mitä ei oikeasti ole olemassa. Edelleen haluaisin olla mukana sun(teidän) elämässäs, nähdä sen onnistummisenkin joskus vielä, olla tukena silloin kun potkii. Siksi, että tiedän ton sun kiukkuavan Pikku-Myyn naamion takaa löytyvän tosi asiallisen ja hienon nuoren naisen. Mä en suinkaan rukoile ketään, mut jos siltä tuntuu, tiedät mistä mut löytää.. ;) 

P.S: Ne FB:ssa olevat ihmisten mielipiteet ja se mitä mä siellä jaan..ensinnäkin, mä en voi ottaa vastuuta muiden ihmisten puheista, ja toiseksi, mulla ei ole mitään salattavaa eikä kovin isoja luurankoja kaapissa. Pyrin olemaan oma aito itseni ja haluaisin että muut oppivat myös sellaisena mut tuntemaan. Asioista pitää voida puhua ja kertoa niiden oikeilla nimillä, oli ne sitten mitä tahansa. Jos mun tilapäivityksiä ärsyttää lukea tms, nehän saa klikkaamalla pois. Eikö? 

________________________________________________________________________________________________